Normaalin Kolahti-tekstin sijaan ajattelin tänään kirjoittaa ajatuksia, joita pohdiskelin eilen illalla. Huomionarvoista on se, etten pohjaa näitä juttuja mihinkään muuhun kuin siihen, mikä minut saisi klikkaamaan musiikkilinkkiä. Mikäli kirjoitan aivan puutaheinää, korjatkaa minua kommenteissa, se olisi mukavaa.
Olennainen toinen huomio: tämä käsittelee sitä, mikä saa ihmiset klikkaamaan biisilinkkiä. Oletan, että selvää on se, että pidät biisiä itse hyvänä ja äänitystä onnistuneena.
Jos biisi ei omasta mielestäsi ole hyvä, niin älä jaa sitä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan: ystäväni julkaisi pari biisiä. Paria päivää myöhemmin hän pohdiskeli, eikö hän sittenkään osaa tätä musiikkihommaa, kun kuulijoita kummallekin kappaleelle oli kerääntynyt vain viisi. Vertailukohtana hän käytti esimerkiksi postauksiaan ruoasta tai kehonrakennuksesta: niihin tuli helposti reaktioita, näihin ei juuri ollenkaan.
Päätin tutkia asiaa.
Kun siirryin katsomaan ystäväni aiempia jakoja, huomasin, että hän oli ensiksi ilmoittanut ”jonain päivänä” jakavansa pari uutta kappaletta. Seuraavana päivänä kappaleet oli jaettu SoundCloud-linkkeinä täysin ilman saatetta, kolmen minuutin välein.
Onko siis ihme, ettei kuulijoita ollut kerääntynyt? Hämmästyttävää oli se, että heitä oli jopa viisi. Jaot vaikuttivat kuin vahingossa SoundCloudin Facebook-integraation kautta tulleilta.
Tästä päästään ensimmäiseen muistettavaan asiaan:
1. Musiikkilinkki vaatii todella paljon sosiaalisen median käyttäjältä, tee siis klikkaamisesta todella helppoa ja kiinnostavaa
Kun jaat sosiaalisessa mediassa kuvan, siihen on helppo reagoida. Kuva pitää nähdä eikä se vaadi käyttäjältä mitään muuta. Ensireaktio on kirjaimellisesti se ainoa juttu, minkä tarvitsee.
Video vaatii jo enemmän. Riippuen siitä, onko video 15-sekuntinen Instagram- tai Vine-video, pitää katsojan pysähtyä hetkeksi. Mikäli kyseessä on vaikkapa äänetön GIF-animaatio, se on myös helppo ottaa vastaan.
Jos videossa pitää keskittyä johonkin, on klikkaus vielä epätodennäköisempää. Jos äänet eivät ole pakollisia, vaan esimerkiksi videossa on tekstitys, se katsotaan helpommin.
Tästä päästään olennaiseen asiaan: mikä tahansa ääni sosiaalisessa mediassa vaatii todella paljon sosiaalisen median käyttäjältä.
”Kyllä, totta kai mä keskeytän ihan kaiken mitä olin tekemässä ja lähden metsästämään kämpästäni kuulokkeita ihan vain, että pääsen kuulemaan sun tuoreimman demotuksen. Nyt kannattaa alkaa pidättää hengitystä.”
Kuva: Brett Levin / Flickr
Tästä päästään siihen, miksi pelkkä musiikkikappale on niin haastava: Se ei sisällä mitään informaatiota silmille, vaan kuulijan on pysähdyttävä kuuntelemaan. Mielellään silmät kiinni, koska muuten visuaalinen informaatio vie huomiota kappaleelta.
Tämän takia musiikkivideo onkin nykyään todella tärkeä: kappaleelle sovitettu visuaalinen ilme vangitsee myös katseen ja pitää kuulijan keskittymisen kappaleessa. Samoin hienoa videota on helppo jakaa: se ei vaadi yhtä paljon kuin ”pelkkä” kappale.
Mikä tahansa asia, jonka kokemiseen sosiaalisessa mediassa tarvitset jotain muuta kuin mitä sinulla on tässä nyt ja heti, menee helposti ohi. Jos teet ns. virallisen julkaisun, on aina fiksua määrittää siksi julkaisupäivä ja pedata julkaisua jo aiemmin.
Tämä petauskaan ei tarkoita sitä, että asiasta pitäisi paljoa _puhua_ etukäteen. Esimerkiksi vaikkapa kansitaiteeseen sopiva kuva, jossa olisi vaikkapa päivämäärä. Olennaista on jättää vielä tuolloin asioita mielikuvituksen varaan. (Tarkennus tehty erään lukijan hyvän kommentin myötä, kiitos siitä hänelle!)
Mutta entä jos haluat vain julkaista nopsasti yhden kappaleen ja saada palautetta?
Kerro ihmisille, miksi biisi pitää kuunnella. Verrataan kahta jakoa:
Hei, tein uuden biisin, tsekatkaa!
tai
Nyt muuten onnistui! Olen iloinen voidessani esitellä uuden kappaleeni. Viisiminuuttinen funkbiisini sisältää taatusti parhaan bassolinjan, jonka olen tähän mennessä saanut narulle. Yritin saada tähän hieman myös New Orleansin kaikuja ja välimelodiassa viittaan vähän edesmenneen Dizzy Gillespien bebop-fraseeraukseen. Olisi mahtavaa, jos kuuntelisit tämän laulun ja kertoisit, miten toimi!
Okei, ei tuo jälkimmäinenkään nyt ihan parasta A-ryhmää ole, mutta silti selvästi kiehtovampi kuin ensimmäinen. Se kertoo kuitenkin:
- kappaleen tyylilajin
- keston
- vähän mitä kuulija voi odottaa
- ns. call-to-actionin, eli kehotuksen ottaa osaa keskusteluun.
”Väliosareferenssi on se, että laitoin hipsterilasit päähän soittaessani.”
Kuva: Wikipedia
Entä jos biisisi ei ole sellainen, että voisit sitä varauksetta ylpeänä hehkuttaa, että nyt on muuten hyvä? No miksi ihmeessä olet jakamassa sitä sosiaaliseen mediaan noin yleensä, sitten?
Mutta parhainkaan saate ei saavuta ihmisiä, jos kukaan ei koskaan näe sitä. Siksipä:
2. Jaa linkkiäsi useasti, mutta fiksusti
Tiedätte varmaan niitä tyyppejä, jotka jakavat musiikkiansa (tai vaikka blogikirjoituksiaan) jatkuvasti ja uudestaan ja uudestaan. Jossain vaiheessa jako alkaa ärsyttää. Mutta miksi?
Toisto tehdään tylsästi.
Jos homma ei lähde viraaliksi ensimmäisestä päivästä, niin markkinoinnissa kannattaa käyttää vaikka Fibonaccin lukujonoa. Tämä kuulostaa tosi fiksulta ja se voisi olla tosi perusteltua, mutta minä kyllä kiskaisin tämän hatusta.
Wikipedia määrittää Fibonaccin lukujonon näin: ”Fibonaccin lukujonon ajatuksena on laskea yhteen kaksi edellistä lukua, ja näin saada seuraavan luvun arvo.”
Tämä siis tarkoittaa, että Fibonaccin lukujono alkaa näin: 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21.
”Siis mä opettelin kitaransoiton nimenomaan siksi, että mun ei tarttis opetella jotain matikkajuttuja.” ”Mutta soinnuthan ovat matematiikkaa?” ”Älä oo tommonen.”
Kuva: J R / Flickr
Mietitään, että teet julkaisun vaikkapa perjantaina 3.6.2016. Sitten odotat Fibonaccin lukujonon mukaisen ajan.
1 = tämä on se julkaisupäivä 3.6.
1 = seuraava julkaisu on heti seuraavana päivänä, lauantaina 4.6.
2 = seuraava on maanantaina 6.6.
3= seuraava on torstaina 9.6.
5 = seuraava tiistaina 14.6.
8 = seuraava keskiviikkona 22.6.
jne.
Pakko ei ole käyttää tätä, mutta jonkinlainen jakorakenne, joka harvenee kun aikaa menee eteenpäin, on hyvä.
On tärkeää myös keksiä aina uutta sanottavaa jaettavasta biisistä. Miksi tämä kappale on edelleen relevantti jaettavaksi? Tuliko biisiin joltakulta todella hyvä kommentti?
Jos et vielä ole kuullut biisiäni ”Get The Station From Defenestration”, niin esimerkiksi Hemmo Hessunen mainitsi, että juurevassa poljennossa on jotain miellyttävän Sly Stonemaista. Kuuntele ja kerro, onko Hemmo oikeassa!
Sitten vielä kolmas asia:
3. Jaa yksi biisi kerrallaan, useammat kappaleet syövät huomiota toisiltaan
”Hei, kerkeisitkö ihan nopeasti lukea pari mun novellia?”
Kuva: Bart Helrd / Flickr
Kuten mainitsin jo kohdassa 1, pelkästään se, että saat jonkun klikkaamaan _yhtä_ biisiäsi on ihan älyttömän työn ja tuskan takana. Sen vuoksi anna kappaleille aikaa ja tarjoile niitä yksi kerrallaan.
Eri asia on se, jos julkaiset kerrallaan kokonaisen EP:n tai levyn, mutta silloinkin kappaleita kannattaa irrottaa erikseen esiteltäväksi. Sitenhän singlejulkaisutkin tehdään – tarpeeksi kaukana toisistaan. Kun ensimmäinen biisi on yleisölle tuttu, voi sille alkaa esitellä seuraavaa.
Jos taas jaat monta biisilinkkiä hyvin lyhyen ajan sisään, se näyttäytyy tyypilliselle sosiaalisen median käyttäjälle (tai siis, minulle, en minä tiedä tyypillisestä sosiaalisen median käyttäjästä mitään) spämmäyksenä.
Älä ole spämmeri. Kukaan ei pidä spämmeristä.
Lopuksi
Onko tämä kaikki itsestäänselvää? Päätellen aika monesta näkemästäni musiikkijaosta ei ole. Jännittävää on se, että tekijä saattaa olla ihan ammattilaistasoa musiikkinsa suhteen, mutta kun pitäisi puhua ammattimaisesti omasta musiikista, mennään ihan lukkoon.
Tämä vertautuu Michelin-kokkiin, joka valmistaa todella hienon aterian, jättää lautaset keittiön pöydälle ja huikkaa varovasti ovensuusta että ”nyt olis sitä ruokaa”, niin että juhlatilassa ehkä yksi kuulee eikä välttämättä edes tajua, että juuri hänelle puhutaan.
On siis ehkä otettava oppia siitä, kuinka keittiömestari toimii: Kun ruoka tarjoillaan, hän esittelee, mitä on tarjolla, mistä annos on saanut inspiraationsa ja mielellään erittelee kiinnostavia yksityiskohtia kustakin annoksesta. Lopuksi hän toivottaa hyvää ruokahalua. Esillepano on tärkeää, tarjoilu on tärkeää.
”Ruokaa olisi nyt tarjolla. Jos herrasväellä on mukanaan oma purkinavaaja. Ja lautanen. Ja lusikka. Ja Trangia.”
Kuva: jsnsndr / Flickr
Mutta entäs jos on jo jakanut kappaleitaan? No, aina voi tehdä lisää. Tai sitten aloittaa koko homma alusta.
Anekdoottina kerron, kun pohdiskelin aikanaan ääneen ystävälleni oman ensimmäisen pitkäsoittoni kohdalla, äänittäisinkö siihen kappaleen Aberdeen, jonka olin jo tehnyt parille EP:lle aiemmin.
Ystävä totesi että ”äänitä vain, ei sitä kukaan ole kuullut”. Auts. Toisaalta, hän oli oikeassa. Suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kuullut sitä biisiä. Voit siis aloittaa koko homman uudestaan ja tällä kertaa vähän paremmin.
Kun jaat musiikkiasi internetissä, muista aina tämä:
Kuuntelisinko jonkun toisen ihmisen tekemän kappaleen, jos se olisi jaettu näin?
Jos et, miksi? Hyvä, käytä omaa kokemustasi ja käännä se hyödyksesi.
Ei kai minulla muuta. Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti! Olisi myös mukava kuulla kommentteja joko tähän postaukseen tai sitten vaikkapa Kolahdin Facebook-sivulle.
Hyviä hetkiä musiikin kanssa ja olkoot kuulijamääränne ylitsevuotavia!
Tuomas
Kolahti 
Tää oli kyl hyvä teksti ja oon mietiskellyt samoja asioita useesti. Aina kun jakaa biisin, niin se ei välttämättä sa kauheesti huomiota. Saatan jakaa saman biisin parin päivän päästä, ja se saa paljon enemmän huomiota. Ehkä tässä on jotain tekemistä ajoittamisen kanssa mitä somessa ei kauheesti voi ennakoida.
Tästä kyl tuli hyviä näkökulmia asiaan .
TykkääTykkää
Kiva, jos tykkäsit!
Joo, ajoitus on ongelmallista – ihmiset eivät ole koskaan netissä siihen aikaan kun niiden pitäisi olla! 😀
TykkääTykkää