Talvi ei mennytkään vielä.
Spotifyn Viikon suositukset, kiitos että olemme taas ystäviä.
Tarkalleen ottaen suosituslistalta löytyi maanantaina Iiris Viljasen Gröna vågen, joka kiinnitti huomioni. Mietiskelin sitä, että kirjoittaisin Kolahtiin kuinka ruotsin kieltä on todella nastaa kuunnella räpissä. Sitten klikkasin auki Viljasen viimevuotisen Mercedes-levyn ja aloin kuunnella.
Sitten kolmantena biisinä (tai toisena, jos introa ei lasketa) alkoi soida Ska vi fira.
Koska olen hyvin sanoituksia kuunteleva tyyppi, oli jännää, kun auttavalla ruotsillani en suorilta saanut selville, mistä Iiris laulaa. Jopa vähän gregoriaanisesti alkava biisi, joka muokkautuu Life on Marsin sisarkappaleeksi (jossa on viitteitä myös Weeping Willowsiin ja PMMP:hen) on upea, ei pelkästään melodiankuljetuksen takia vaan myös sen takia että Iiriksen lauluääni on samalla sekä hauras että voimakas. Etenkin kappaleen lopussa hieman liian korkea äänen särkevä ”ska vi fira?” on todella kaunis.
Sitten päätin selvittää, mistä tässä oikein lauletaan. Ja kappas, tarina onkin sitten aika koskettava. Kolme missattua puhelua, tänään ei saada tietää koetuloksia. Ahdistaa, puoli vuotta sitten sanoivat että tämän jutun piti olla jo ohi. Onhan se pelottavaa.
Mutta kertojahahmo laulaa ystävälleen, toverilleen, rakastetulleen, kelle nyt laulaakaan: tänään emme voi tehdä tälle mitään, unohtakaamme se hetkeksi: juhlisimmeko?
Ja siksi se lauluveto onkin niin loistava: kertojahahmo on samalla peloissaan mutta yrittää pitää iloa yllä, surun ja pelon läpi kuultaa toivo.
Hieno kappale.
Kolahti 